Äänetöntä

On hiljaisata. Ei ääntäkään lähde. Ei minusta.
Hämärää. Viileää. Väsyttää.
Sain jäätelön, se teki onnelliseksi.
Mutta Numenor on sanottu jo!
Niin, onhan se heti Aragornin jälkeen. Eikä Puuparran nimi olekkaan Naavaparta ja haltia kirjoitetaan täysin jiittä. On se elämä kummallista ja Keskimaa outo paikka. Haltiat ilkeitä, hobitit pulleita. Kääpiöt on äreitä ja velhoa ei kannata suututtaa. On myös sanottu älä mene haltioilta neuvoa kysymään, he sanovat kyllä ja ei.
Ja aina vaan ainiaan istuu kivipaadella se peikki ja on aivan nälästä heikko. Tom sattuu paikalle, muttei ole
Bombbadil. Ei, Tom on toinen Tom.
Lembas on kuivaa ja tee pissattaa.
Kurkkukipuun auttaa siis vessassa käynti.
Hei hei, se sanoo. Nalle sulkee silmät niin kuin Luppakorva.
Hei hei, viimeinen päivä.
Hei hei.

Ash nazh burbatulûk, 
ash nazh gimbatul,
ash nazh thrakatulûk, 
agh burzum-ishi krimpatul.

Faktoja

Tänään on mun toiseks vika työpäivä.
Olin keittiöllä.
Keittiöllä tehdään vähän.
Toimittajanakin tehdään vähän.
Tää on mun 15. blogikirjotus.
19. työpäivä.
4:nä  päivänä en oo kirjottanu.
Aluks olin tosi aktiivinen kirjottamaa.
Nyt on ollu työteliäämpiä päiviä. Kai?
Kohta mennää ratsastamaan.
Löysin vaihtohyllystä hienon lehmäjuomapullon!

Orisinal

Maailma pyörii autuaana mun ympärillä.
Mitään pahaa ei tapahdu ja kaikki on ihanan autuasta mun ympärillä.
Sotia ei oo eikä kukaan kuole. Kaikki hymyilee onnellisina ja ilonen karusellimusiikki soi taustalla.
Pumpulia. Pastellia. Hattaraa. Maitosuklaata. Pirtelöä. Kukkia. Lintuja. Hymyä. Sokerisuita. Keksejä. Tikkunekkuja. Koaloja. Pandoja. Ystäviä. Mehiläisiä.
Maailma on nii ihana paikka elää. Sateenvarjolla lentäminen on mahdollista ja turvallista ja sallittua. Sääntöjä ei tartte olla, koska kaikki noudattaa niitä joka tapauksessa. Kaikki rakastaa toisiaan. Kaikki on yhtä suurta perhettä. Pörrösiä pupuja ja vauvan pyllyjä.

Väsynyt kettu

Väyttää.
Kun väsyttää ei tahdo tehdä mitään.
Kun ei tahdo tehdä mitään ketuttaa.
Kun ketuttaa ei tahdo kommunikoida ihmisille.
Kun ei tahdo kommunikoida ihmisille, pitää aina kommunikoida.
Kun pitää kommunikoida ketutuksen alaisena halutta syntyy huono päivä.

Mikä-mikä-maahan!

Hyrahtipa viikko nopeesti, koska tänää on tosiaan jo torstai.

Huomenna taas jo 8:15 töihi ja Kumpulaan syömään mansikkakakkua.

Mitäköhän tänää tapahtu...

...lampaita...

...ohjelmien latailua...

...kenkuttelevia ääninuahoja...

...harvinaisen lyhyt digitarina...

...lanttueläimiä...

... ei mitään kovin hyödyllistä.

En ole toimittaja, esitän vain.

Keittiö on toimelias paikka, siellä on aika töihin.
Minä luon piirakan, paprikoita ja keskusvahvataidon.
Tuo on jo nähty! Tee jotain uutta. Täytekakku?
Uunissa on tuli, se liikkuu hiljaa ja me liikumme sen luokes, sillä kellos soi.
"Sovi tänne et sä laisinkaan, takaisin toimistoon sä mee!"

Kiireellinen viesti, meitä tarvitaan!
Eihän sellaista tapahdu? Ei niin, anteeksi.
Voimaa ei tarvitse käyttä, tärkeintä on mulle ruoka. Siksihän täällä ollaan. Ja hyvää onkin. Sitä kaipaan, kun saan matkan vihdoin päätökseen. Yksi mamma on kotona odottamass ruoan kanssa, mutta se on eri asia. Vuoksi neidon-teen mä täällä oon. Se pitää hereillä. Niin kuin joka aamu mä nousen ylös, kirjakauppaan.
"Ja tuossa kulkee taas se outo tyttö!" he sanovat.

Joskus täältä kauas pois, sillä työ ei ole huvia.
Kiitoksia!
Ken meille selvittäisi sen, miksi täällä edes oollaan, kas näin! Kiitos, taas.
Hän ei kerro, mutta minä tiedän. Takaa kasvojen löydän aivot. Isä opetti sen, tai veljet.. joku.
Tiedän!
Ei tarvite kertoa. Kun näin vertaiseni, tunnistin hänet kyllä. Sellaista väittely on. Hän on niin porsas!
Kaikki tämä yhdestä päivästä. Leipä ja helppo matka.
En päässyt niin helpolla.
Pula on vain jos jää kiinni. Pula aika on aina.
Askeleen edellä, niin toimittaja toimii.
Minä en ole toimittaja. Esitän vain.
Jäin kiinni.
Pula.
Pakoon!
"Ei hätiköidä", mutta olin jo matkalla.
Miekka kivestä, sen taakse on hyvä piiloutua.
Vastakarvaan voi myös piiloutua, puhallus ja se on siinä.
Oon kuullu kaikenlaista. Aina se ei ole totta, mutta uskon kattia kuitenkin.
Toimittaja tahtoo olla jokainen. Jotkut huijaavat, keinuvat aalloilla.
Changhai! Sinne matkustetaan, jaloilla, kahdella jalalla koreasti pannen!
Puhalla, käskee poliisi, jos ei matkusta jalan.
Huh, läheltä nuolaisi.
Kiitokset, yhä uudestaan ja uudestaan.

Jo on pakko minun mennä!

Kohana intti koiva päntti

On se POP-In kontteilu rentouttavaa. Mä oon tänää vaa istunu ja pelannu. Eka Arvaa kukaa, sit Muuttuvaa labyrinttiä ja lopuks viel Carcassonnee. Kyllä se Muuttuva labyrintti on noista paras ja sitä voi pelata ihan kaiken ikäset.
Arvaa kuka ? on paljo hauskempi peli, jos saa kysellä vaan semmosia asioita, jotka ei liity henkilön ulkonäköön. Esim. Onko henkilösi rikas, onko hänellä sisaruksia, pitääkö hän eläimistä? Paljon hauskempaa. Ja hankalampaa.
Ja Carcassonne on niinpaljo hauskempaa, jos sitä pelaa oikeilla säännöillä!

417 päivää vuodessa

Siis mikä on tämä tunne!

Se tunne, kun taakse jäänyt viikonloppu on kerrankin vietetty energian kokoamiseen eikä tuhoamiseen. Se tunne on virkeys. Tänään nimittäin tapahtui jotain hyvin harvinaista. Heräsin ennen herätyskelloani. Nousin ja tulin töihin. Työnohjaajani (oikea termikö?) myöhästyessä 45 minuuttia, aloitin työt itsenäisesti enkä käpertynyt lattialle nukkumaan.

Viikossa paitäisi olla 2 viikonloppua. Ensin yksi riehumiseen ja perään toinenen, tai edes yksi päivä, lepäämiseen.

8 päiväinen viikko, 417 päiväinen vuosi. Eikö ne 52 päivää sais helposti raavittua jostain kokoon?

Ps. Tehtiin hienot Tylypahka-värimaailmalliset julisteet kirppistä varten!

Dancing queen 12.7.

Friday night and the lights are low
Looking out for the place to go
.....
You are the dancing queen, young and sweet, only seventeen 
Dancing queen, feel the beat from the tambourine
You can dance, you can jive, having the time of your life
See that girl, watch that scene, diggin' the dancing queen

Perjantain teksti jäi kirjoittamatta, sillä työpäivä hurahti (digitarinan, kuvaamisen ja herkkujen merkeissä) netittä Kumpulassa ja kotona ei kirjoittamiseen ollut enää aikaa. Sillä kuten joku viisas ehkä jo arvasi, ovat juniorilipun aikakauteni nyt jääneet taakse ja olen virallisesti opiskelia, tosin yhä ilman opiskelijakorttia...

Kauhea vuosin, jona neito on kauneimmillaan tanssilattian kuningattarena eikä lapsilisääkään enää virtaa vanhempien tilille. Ja toisaalta kauhea 18 lähestyy: "Mä oon kohta kaheksantoista ja voin tehä ihan mitä mä haluun..."

Se toimii sittenkin!

Hän on niin postmoderni, sillä täytyy olla toimessa.
Teksti ei otsikosta pidemmälle (slurp!) mennyt, sillä kaikki imeytyi, eikä imupintaan tarttunut mitään.  Vastustamaton se ei siis ollut, hyljeksitty enemmänkin.
Ei tiennyt kukaan, että päivän päästä on jo 17 vuotias tyttö koneella.
"Kerro nyt äiti!" se intti ja siinä oli särö.
Taaskin he löytävät uutta. Elämässä on niin paljon uutta. Eilen oli niin paljon uutta, ihmisiä lähekkäin ja lava. Aamu-unet kohottivat onnen taivaisiin ja vaikka ilta oli viileähkö loisti kaikki säteillen, lailla auringon.
Kaikki sekä hän.
Tapetaan hän, se! Hän ryöstää pienet lapset leikkipuistosta!
Kotiin en tulla voi, ei et saa tehdä sitä!
Sillä huomenna ei ole aamu-unia, käymme taistohon, seikkailuun. Eteenpäin, unohda se mies! Pidä jalat maassa, ettei mieli ole siellä.
Missä?
Päivässä, sillä missä päättyy yö ja ukkonen lyö kuiskaten.
Hän syö sanansa, Roomeo ja Julia ovat itsemurhaa.
Kirpputori turhaa.
EI, paljon lappuja.
Tulkaa, sillä kaikki on silloin valmista
Kuulkaa! Kuulkaa häntä!
Kuka?
Mikä?
Miten?
Se on tarina, tarina tytöstä ja kesätyöpaikasta. Hän kitki kasvimaan synnistä ja pakeni! Hevoset tanssivat yöhön karhujen lailla.
Sievä ja kunnollinen teksti ja onko sinulla todisteita, näyttöä? Se nimittäin tuikkii taas.
Et saa sinä rauhaa!

Zzzz

Huoh... Väsyttää.
Pitäis ehkä nukkua useemmiin tai muute vaa enemmän. Läkäri varmaan suosittelis tota muuten vaan enemmän osiota, mut nokoset on parasta.
Tänää on kylmää ja tekee mieli vaahtokarkkikaakaoo, koska pikku poika joi semmosta ruokapöydässä ja katteli kaikkkia hämmentyneenä.
Hieno tuli kyllä siitä Kirpputori-julisteesta ja tää teksti on harvinaisen sekava.

Almost Famous

Kuumeisen yön jälkeen taas puhdilla töihin. Tee auttaa kurkkukipuun ja samalla väsymykseen, toisaalta liian teenjuonnin seurauksena on jatkuva toiletin tarve. Digitarinan valmius häämöttää jo edessäpäin, kuvia on monenlaisia, mutta ehdottomasti liian vähän. Ollaan sitä ihan kuuluisia kun tänään haastattelukin annettiin.

Riemuntai

Kun on kerran pätkinyt ääninauhan ja poistanut turhat kohdat ja yhdistellyt lopulta kaiken vielä kokoon ja tietokone päättää poistaa pätkän, ei riemu ole suuri. Kun pätkän aloittaa alusta, riemu kuitenkin pikkuhiljaa palaa työn lähestyessä loppua. Kun sitten vahingossa itse sulkee tallentamattoman ikkunan ei riemua ole enää nimeksikään jäljellä. Kolmas kerta toden sanoi, onneksi sentän se.

Nostalgiaa

Aurinkoa ja nurmikkoa.

Nostalgiaa lapsuuden leikkipaikoilla kulkiessa.

Kierreltiin tänään ja kuvattiin kuvia Roihuvuoresta historiallista digitarinaa varten...

Pysähdyttiin vanhainkodille silittelemään lampaita :) Toi musta lammas oli kyllä se sosiaalinen tapaus, mutta oli toi valkonenki ihan kiva. On se outoa että 10 vuodenki jälkee täältä Roihuvuoresta löytyy aina uusia paikkoja...

Ruoka oli ihan sika hyvää! Täytettyjä lettuja.

Nam!

Kasakehvilä

Tänään tuli puurrettua jo vähän enemmän. Aamupäivästä raapustin koneellaa kannen niille digitarinoille, joita eilen levylle siirrettiin, ja iltapäivällä pääsin jo ihan oikean jutun teon makuun.
       Kiersin ulkona haastattelemassa aikuisia ja lapsia kesäkahvilaan liittyen. "Kahvila on hyvä", eräs kuusivuotias poika totesi. Sama poika kertoi, että paras kahvilan anti on kraanavesi. Mutta kyllä niitä järkeviäkin vastauksia tuli ja moni kaipaili lisää suolaa ruokaan. (Ei sitä voikkaan sanoa noin...) Siis lisää suolaista ruokaa.
       Iltapäivällä haastattelin samaan artikkeliin liittyen kesäkahvilan ohjaava kahvilanhoitaja ja nyt on lopulta koko juttu kuvia vaille valmis. Kuvaaminen on kuitenkin parempi hoitaa, kun asiakkaita on paikalla, joten jääköön huomiseen.

Rento

Casual, fortuita, случайный, uformell, alkalmi, 隨便, ບາດເຈັບແລະ, neformálne, toevallig, achlysurol, juhuslik, आकस्मिक...
Jos se, että mulla on aikaa ettiä sanaa rento hindin tai swahilin kielellä kertoo ehkä, ettei mun päivä oo ollu kovinkaan kiireinen. Otin kuvia ja muokkasin niitä. Tehtiin yks turha reissu ilman avaimia toiselle Nutalle ja siirettii digipäiväkirjoi CD:lle. Tällasta talon tavoille opettelua.
Hyvä ruoka, parempi mieli :)