Se toimii sittenkin!

Hän on niin postmoderni, sillä täytyy olla toimessa.
Teksti ei otsikosta pidemmälle (slurp!) mennyt, sillä kaikki imeytyi, eikä imupintaan tarttunut mitään.  Vastustamaton se ei siis ollut, hyljeksitty enemmänkin.
Ei tiennyt kukaan, että päivän päästä on jo 17 vuotias tyttö koneella.
"Kerro nyt äiti!" se intti ja siinä oli särö.
Taaskin he löytävät uutta. Elämässä on niin paljon uutta. Eilen oli niin paljon uutta, ihmisiä lähekkäin ja lava. Aamu-unet kohottivat onnen taivaisiin ja vaikka ilta oli viileähkö loisti kaikki säteillen, lailla auringon.
Kaikki sekä hän.
Tapetaan hän, se! Hän ryöstää pienet lapset leikkipuistosta!
Kotiin en tulla voi, ei et saa tehdä sitä!
Sillä huomenna ei ole aamu-unia, käymme taistohon, seikkailuun. Eteenpäin, unohda se mies! Pidä jalat maassa, ettei mieli ole siellä.
Missä?
Päivässä, sillä missä päättyy yö ja ukkonen lyö kuiskaten.
Hän syö sanansa, Roomeo ja Julia ovat itsemurhaa.
Kirpputori turhaa.
EI, paljon lappuja.
Tulkaa, sillä kaikki on silloin valmista
Kuulkaa! Kuulkaa häntä!
Kuka?
Mikä?
Miten?
Se on tarina, tarina tytöstä ja kesätyöpaikasta. Hän kitki kasvimaan synnistä ja pakeni! Hevoset tanssivat yöhön karhujen lailla.
Sievä ja kunnollinen teksti ja onko sinulla todisteita, näyttöä? Se nimittäin tuikkii taas.
Et saa sinä rauhaa!